Ylpeina kannamme Tappajan suruja On mustat muistomme Hulluuden saatossa Irve valtaa kasvot On edessa kuolema Henkesi ottaa Mutta minka puolesta Vain
Vaki raadot ventovieraiden ruokkii mullan kansaa Heissa sisallaan kantaa jokainen pienta lyijyn palaa Kun tarttuu kahva kammeneen Tekee minusta perkeleen
Tanaan kukaan ei pelastu Elatko elamasi kuin lammas? Ikuisuus ruoskii aina Kun ymmartamattomyytenne tekee minusta viisaan Sita ei voi poistaa Ei surua
Kuolee Ajatus hiljaisuudesta patsaan Se murenee Heti, kun paikkansa muistaa Takoo Nalka, kuu ja unettoman silmaan Tuonen Tyttaret kaulaa kutsua kylvaa
Silla synnyt kuolet ja hajoat Se ei ole suru, joka hautaan saattaa Ajatus, etta se ei ollutkaan sina saalinkoysista vapahtaa Ja se maahan polkee Tassa
Mina olen Mina hengitan Haavani vuotaa Elanko? Mina kuolen Etsien henkeni suojaa Olen yksin Puhdas Ja ikuinen Itse Kuolema Tyhjyys Yksin Puhdas Ikuinen
On aika saattaa Raiskattu uhrimme kaataa Silta kaula leikatkaa Tai niskasta lapi vasara Rukoiletko armoa minulta? Jota Saatana palvoo Sama se on kuka
Surutta kulkee Vain luutunut mieli Taalla toden sanoo Kaarmeen kieli Oi tulkaa katsomaan kuinka poikanne teurastetaan Eilen viela joutui ylimielensa
Ei kysy nalkaa Verikosto On surma hauraan paine On kasvot vieraina taalla Viela hengittaa Silvottu nainen Ja hirressa sina Se hirressa Pelkasi Ja hirressa
