On mulla bootsit ja ma soitan kitaraa jopa luulis etta ei oo mua kovempaa mun taytyy myontaa ehka hieman pehmoilen on naisellani tyon alla rattisulkeinen
Kuinka on vaikea luovuttaa Sanoa kiitos ja poistua Me puhumme vain tulevaisuudesta Kun pelkka tyhjyys on ymparilla Vielako sen voi korjata Saada sammuneeseen
Annatko anteeksi, eilen oli pakko menna taas Luulin on sen aidan takana todellinen maa Oisin sen kanssasi jakanut kylla myohemmin Mutta aita on aina ensin
Toiset niin ylpeina polkuaan kay Sa kompastut lankoihin joita ei nay Taas vanhat ympyrat, paase et pois Oot haaveillut millaista muualla ois Kuiskivat
Running in the darkness, rolling back in time Following the voices howling in your mind Under you the frozen lake crackles till you halt When the frosty
Jossain huutaa tuuliset tienoot pyytaa tule luokseni kay Kukkiin peita kasvosi hienot ettei surusi nay Jossain ulvoo tuuliset tienoot huutaa niin
Ma tiedan pimeassa Henget on vaijymassa Ei ei pelkaa en kuitenkaan Tiedan mun sangyn alla Ois toita manaajalla Silti ma unesta kiinni saan Tulkoon
Ootko nahnyt, nahnyt kuinka puista lehdet vanhenee? Ne tuuleen antautuu ja ilman armoilla leijailee Aikansa vapaana syntyy ja kuolee Syntyy ja kuolee
Viimeinen sade auringon Laskettu maahan on Paivien ketju loputon Loppuunsa tullut on Vaan on taalla nakeminen vaikeaa Vasta mennyt kultareunuksensa
Tuijotat mua silmiin vaan et sisaan naa Paase et edemmas kylmaa verajaa Et loyda saliin, jossa juhlat pidettiin Nauroivat salaa kun sina vannoit ikina
Minne varit meilta haalistui? Minne kauniit muistot hautautui? Sanat alkoi tehda vankilaa rakkaus hiljaa kuolemaa Valehtelen, jos vaitan olevani hanen
Huoneeseen astuu tuo saalistaja lumoaa kauneudellaan Tuijottaa ujot silmat nurkasta Niihin ei vilkaisekaan Uinuvat haaveet taas yo herattaa ehka han
Mina vihaan sinisia aamuja jotka repii unen porteilta sielta jonne luulin jaaneeni Miksi edessani maailma on vain pelkka varjo kalpea siita jonne toivoin
Siella on taivas lahella On sinne hyva kavella kadonneen lapsen matkoiltaan voikukkakruunu hiuksissaan Vain siella varjot vaalenee ne taipuu tanssiin
Ei yhdessa, ei erikseen En tieda mita kanssas teen Me vanhat virheet toistetaan Me nauhat loppuun kelataan Ja aina samaan palataan Scarlett jaa pihaan
Yo peittelee maan hersoon pimeaan Yo peittelee, kun en saa unta Yo hyrailee hiljaa saveltaan Yo hyrailee, kun en saa unta Ma joskus jaan muistoihin lepaamaan
Hiljaisuus on hautani peitto aantani kuulla ei kukaan voi Kauniimmin kuin kieleni koskaan henkien huokaus rauhaa soi Vaitit hiekkaan aikani hukkuu haaveilen
Laiva lahtee rannalle jaa neito suremaan pois matkaavaa Kaihoisasti katsoo purtta kauas kulkevaa, pois kulkevaa Haaveissansa uskonut ei etta armaan